B-tytöt Västeråsissa
9.4.2019 18:30 Uutiset / Tytöt B

Irsta Blixten 5-7.4.2019

B-tytöt osallistuivat Västeråsissa pelattavaan turnaukseen kahdella joukkueella, ÅIFK svart ja ÅIFK gul. ÅIFK svart muodostui kilpajoukkueemme pelaajista ja ÅIFK gul kehitysjoukkueemme pelaajista.

Turnaus ÅIFK gul- joukkueen kapteenin sanoin

Meidän perjantaipäivän rytmi oli seuraavanlainen; syöminen, shoppailu, shoppailu, syöminen, shoppailu, syöminen, chillaaminen ja nukkuminen, syöminen, chillaaminen, pelaminen, syöminen, syöminen ja sitten mentiinkin jo nukkumaan. Tultiin aamulla Tukholmaan 6:30 ja lähdettiin heti ajamaan Västeråsiin. Bussimatka kului aika väsyneissä tunnelmissa. Syötiin hotellissa aamupala ja pelatiin korttia. Lähdettiin aamupalan jälkeen 10 aikoihin Erikslundin Shopping Centeriin ja oltiin siellä kahteen asti. Jalat särki koko ajan kun jatkuvasti oltiin liikkeellä. Syötiin isolla porukalla Ikeassa ja osa taas meni syömään sushia. Tultiin takaisin hotelille, saatiin huoneet ja vietettiin laatuaikaa yhdessä. Osa nukkui päikkäreitä. Lähdettiin sen jälkeen sit pelaamaan, ja vaikka tappio tuli tuli, niin olen todella ylpeä jokaisesta joukkuekaveristani. Oli kovat joukkueet vastassa, mut ei haitannut kun pelatiin sitä meidän omaa peliä. Käytiin pelien jälkeen syömässä ABB-areenalla ja lähdettiin sieltä hyvällä fiiliksellä takaisin hotellille. Viettiin iltaa vähän pienemmissä porukoissa. Kympiltä mentiin omiin huoneisiin. Takana kiva ja rankka päivä ja parasta siinä oli ehdottomasti pelaaminen ja yhdessä vietetty aika. Nyt vihdoin nukkumaan ja aamulla taas lähdetään aikaisin pelaamaan. On ollut hienoa huomata et ollaan jo ekan päivän jälkeen hiukan tiivimpi porukka.

Lauantaina herättiin jo seitsemän maissa. Lähdettiin aamupalalle ja heräiltiin ihan rauhassa. Perjantai väsytti kaikkia, olihan se ollut vähän eri tavalla raskas päivä. Puoli kympin aikoihin lähdettiin Bellevue-areenalle päivän ekoihin peleihin.

Kilpajoukkueen pelit oli aina ensin ja heti niiden perään haastajajoukkueen. Vähän harmitti kun ei voitu istua katsomossa kannustamassa, vaan piti lähteä lämmittelemään omaa peliä varten. Ehdittiin kuitenkin vaihtaa pari sanaa pelien välillä, kannustusta ja kehuja kumpaankin suuntaan. Pelien välillä eo ollut kauheasti aikaa, silloin katsottiin muiden joukkueiden pelejä, kerättiin voimia ja energiaa tukeviin peleihin. Aina kun lähdettiin lämmittelemään keskusteltiin joukkueen kesken pelatuista peleistä ja tulevasta pelistä. Jokainen kertoi missä pitäisi tsempata, ja jokainen kertoi mitä itse tai joukkuekaveri oli tehnyt hyvin. Juteltiin myös siitä, että ei sillä ole mitään väliä ketä vastaan pelataan, kunhan pelataan meidän omaa peliä. Joukkueet ei olleet tuttuja joten turha sitäkään oli stressata.


Lähdettiin jokaiseen peliin hyvällä fiiliksellä ja innolla, sitähän oltiin kuitenkin tultu tekemään. Vaikka haastajajoukkueella tuli tappiot, niin parhaamme tehtiin ja siitä voidaan itsestämme oli tosi ylpeitä. Kilpajoukkue voitti 2/3 lauantaina pelatuista peleistä. Päivän viimeinen peli loppui neljän aikoihin, ja sen jälkeen loppuilta oli vapaa.

Jokainen vietti vapaa-aikaansa parhaaksi katsomalla tavalla. Levättiin hetki hotellilla ja lähdettiin sekalaisin porukoin syömään tacoja. Meidän porukka meni vasta kasin aikaan syömään. Osa olisi halunnut ostaa Irsta Blixten-hupparit, mutta kaikki kivat oli jo myyty loppuun, ensi kerralla ollaan jonossa ensimmääisinä niitä ostamassa. Käytiin pikaisesti hotellilla ja lähdettiin käymään kaupassa. Iltaa vietettiin taas vähän pienemmissä porukoissa, hotellihuoneet olivat tosi ahtaita. Vähän jäi harmittamaan, että ei vietetty aikaa koko joukkueena, koska olisihan tällainen pelireissu ollut loistava tilaisuus siihen. Itse kapteenina olisin voinut aktivoitua ja tehdä asian eteen jotain. Pelatiin osan kanssa korttia hotellin aulassa, opetetiin uusia korttipelejä toisillemme ja naurettiin katketaksemme kun vielä käännettiin ne englanniksi Julialle. Kaksi hullua lähti vielä illalla ”palauttavalle” lenkille pelien jälkeen?!??

Lauantaina jokainen sai pelata niin paljon kuin vain jaksoi, eikä tarvinnut mitään säästellä. Nyt sai antaa kaikkensa, ja ehkä vielä vähän extraa siihen päälle. Kovasti ihmettelen jos lauantaipäivän jälkeen ei ollut väsynyt, koska ainakin itse olin ihan puhki ja kaikkeni antanut.

Sunnuntaina sai nukkua pitkään, jes! Aamupala oli kymmeneltä, syötiin rauhassa, pakkailtiin, söhlättiin, katsottiin pelejä, mitä kaikkea kukin nyt ehtikään tai halusikaan ennen kahtatoista tehdä. Silloin luovutettiin huoneet ja lähdettiin suoraan Bellevuelle. Sunnuntaina haastaja pelasi ensin ja sinä aikana kilpa kävi syömässä. Otettiin vähän pidempi lämmmittely, jotta saatiin kroppa heräteltyä kunnolla. Oli vähän kaikilla jumissa lauantaisien pelien jälkeen. Meidän viimeinen peli meni vähän huonommin kuin muut pelatut pelit, toivottavasti ketään eikuitenkaan jäänyt sitä murhehtimaan. Kova joukkue, kova peli ja väsymys ei ole ehkä kaikkein paras yhdistelmä, tietäähän sen jokainen. Asialle ei kuitenkaan voitu mitään niin turha sitäkään harmitella. Osataanpahan varautua seuravaa kertaa varten. Lähdettiin heti pelin jälkeen kovalla kiireellä lounaalle, ja sitten takaisin Bellevuelle. Meidän ja kilpajoukkueen pelin välissä oli kaksi peliä, jonka takia ehdittiin nähdä pelistä viimeiset 4,5 minuuttia. Pelien jälkeen mentiin yhdessä katsomaan finaaliotteluita Bombardier Areenalle. Lähdettiin viideltä ajamaan takaisin Tukholmaan, ja bussimatka meni omissa ajatuksissa. Jaettiin bussi paluumatkalla Åbon CD-poikien kanssa. Istuskeltiin laivaterminaalissa tunnin ajan ja juteltiin niitä näitä. Laiva lähti kasilta, osa meni heti syömään ja osa taas suihkun kautta. Syötiin rauhassa ja kunnolla, varmaan puolisentoista tuntia istuttiin siellä buffetissa. Ilta viettiin pienemmissä porukoissa.


Maanantaiaamulla tultiin Turkuun 7:35, ja siitä porukka lähti kouluun, töihin, kotiin, kuka ikinä nyt minnekkin. Päästiin pelaamaan käsipalloa, naurettiin vatsamme kipeiksi, ja kaikkein parasta oli, että päästiin tutustumaan paremmin omiin joukkuekavereihin ja opittiin paljon uutta toisistamme.

Erikoismainita kuuluu mielestäni koko haastajajoukkueelle, jonkakauden aikana tullut valtava kehitys näkyi turnauksessa. Pelaajien henkilökohtainen sekä yhdessä pelaaminen on parantunut. Kuultiin että vaihtopenkiltä ja katsomosta peliä seurattiin ilolla. Olen todella ylpeä koko joukkueestani, sillä pärjättiin kuitenkin aikahyvin ruotsalaisia joukkueita vastaan. Ilman yhtäkään kilpajoukkueen pelaajaa.

Vilja Haapsaari

Valmennus ja joukkueenjohto kiittää kaikkia pelaajia! Olette huippuja niin monella osa-alueella ja teidän kanssa on ilo toimia:) Kohti uusia koitoksia yhdessä!


   
Lisää uutisia
Käsipallo
«  Heinäkuu   »
Kategoriat