Kisakallion leiriviikonloppu

Kisakalliossa ohjelmamme alkoi virallisesti klo 11 tekonurmikentän harjoituksilla. Olimme kuitenkin kerrankin hyvissä ajoin paikalla, ja kenttäkin oli sopivasti vapaa, joten aloitimme vuoromme ”puolivahingossa” jo klo 10. Treenien jälkeen suuntasimme päärakennukseen lounaalle. Lounaan jälkeen pojilla oli hetken aikaa vapaata, jonka käytimme odotellen, että saamme majoitustilojen avaimet käyttöön. Meidän majoitus oli varattu kolmeen huoneistoon Rantarinteeseen, joka oli siis rivitalomainen asumus. Pojat majoittuivat kolmen hengen huoneisiin, joissa tärkeintä tuntui olevan pistokerasia älylaitteiden lataukseen.

Kauaa ei keritty kuitenkaan lauantaina lepäilemään majoitustiloissa. Klo 14 aloitimme neljässä ryhmässä leikkimielisen kisan. Lajeina olivat curling ja jousiammunta. Lopuksi vielä päästimme liiat energiat volttimontun trampoliineille. Kaikki pojat ja toimihenkilöt osallistuivat ja selvisimme kaikista lajeista ilman vammautumisia ja kolhuja. Jousiammunta oli monen pojan mieleen. Curling taas yllätti vaikeudellaan. Tosin muutama poika oli curling-radalla kuin kotonaan, niin loistava liuku löytyi lähes heti! Osalla taas oli hankaluutta keskittyä itse lajiin. Syykin löytyi jäähallin puolelta, jossa treenasi samaan aikaan taitoluistelujoukkue…

Kolmen hauskan ja haastavan lajin jälkeen oli jälleen aika syödä. Ruoka maistuikin kaikille pojille erinomaisen hyvin. Lautaset olivat kukkuraiset ja lähes jokainen poika söi myös salaattia ja vihanneksia, mikä on hieno asia. Kisakallion ruuat saivatkin tältä seurueelta loistavan arvosanan.

Illalla ohjelma jatkui rantasaunalla. Saunassa oli himosaunojien mukaan aivan loistavat löylyt. Saunaan liittyi myös Jarnon koko reissun rentouttavin osio: Jarno istui kokonaiset 5 minuuttia yksin saunassa. Siellä oli silloin kuulemma hiljaista. Pihalla taas oli täysi räiske ja hulina päällä. Osa söi iltapalaa, osa taas sytytti grilliin tulta. Hurjimmat kuitenkin uivat. Vesi oli virkistävän kylmää, joten pitkiä uintireissuja kukaan ei tehnyt vaan yleisin uinnin muoto oli pikainen ja äänekäs kastautuminen.

Saunan jälkeen pojat olivat jo osittain epätoivoisia. Ilta nimittäin jatkui valvovan silmän alla edelleen. Matka johti grillikodalle. Kodalla ohjelmassa oli nuotion ääressä istuminen ja makkaran käristys. Sami piti kodassa pojille myös puhetta siitä, kuinka tärkeää olisi, että kaikki P04 joukkueen pelaajat viihtyisivät ja haluaisivat viettää aikaa keskenään. Että joukkueessa olisi se yhdessä tekemisen henki, tunne siitä, että kaikki kuuluu sakkiin ja kaikki ovat tärkeitä. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa tullaan toimeen. Tähän kuuluu tärkeänä myös kaverin kunnioitus ja tsemppaus, ei arvostelu eikä haukkuminen. Ei myös joukkuekaverin ja valmentajan aliarvioiminen sillä, että tullaan harkkoihin tai peleihin myöhässä tai ilmoittamatta myöhästymisestä. Siihen ei myös kuulu se, että samoista asioista joudutaan sanomaan toistuvasti. Pojat kuuntelivat ja olivat samaa mieltä siitä, että sääntöjä on hyvä olla olemassa ja että on meidän toimihenkilöiden tehtävä katsoa, että näistä sovituista asioista myös pidetään kiinni.

Klo 22 koitti sitten se ansaittu vapaus. Mitäpä sitten tapahtui? Suurin osa pojista lähti rehvakkaana katsastamaan alueen tyttötarjontaa. Lopulta tämä tarjonta oli niin vähäistä, että pojat päätyivät joko respan aulaan katsomaan jalkapalloa TV:stä, osa taas kulutti aikaa pimeällä kentällä potkien. Liikkeellä kuitenkin jaksettiin olla ja liikkuminen tapahtui pääosin juosten. Suurin osa kavereista oli tässä vaiheessa jo tukevassa sokeripöhnässä lisättynä vielä univajeeseen, joten meno oli osittain kuin päättömillä kanoilla. Tämä antoi toivetta siitä, että yöllä uni tulisi hyvin silmään.

Toisin kuitenkin kävi. Sisääntuloaika majapaikkaan oli klo 23.30. Kaikki pojat olivat ajoissa. Nukkumisesta ei kuitenkaan ollut merkkiäkään kuin yhdessä huoneistossa, jossa majaili poikien kanssa kärtyinen jojo ja hyväuninen huoltaja. Kahdessa muussa huoneistossa kävi aikamoinen kuhina sillä välin, kun kaikkensa antaneet valmentajat jo vetelivät hirsiä. Kuhina kuitenkin oli harmitonta hölmöilyä, lähinnä siis valvomista, kännykällä pelaamista, musiikin kuuntelua ja karkin syömistä.

Aamuherätys koitti monelle liian varhain. Aamupalalle lähdimme jonossa klo 8.10. Kaikki pojat olivat paikalla ajoissa ja tällä kertaa kaikki olivat oikeinkin rauhallisella tuulella. Liekö 45 minuutin yöunilla osuutta asiaan? Rauhallisuudesta huolimatta emme onnistuneet saamaan aikaan jonoa vaan jonkin epämääräisen rykelmän. Aamupalan jälkeen oli vuorossa vapaata oleilua klo 10 saakka. Ihaninta ikinä oli nähdä, kun yhdessä asunnossa paikalla oli 10 poikaa katsomassa lastenohjelmia TV:stä sohvilla limittäin ja lomittain makaillen.

Kello 10 vedimme päälle pelivehkeet. Edessä oli peli KoiPs P03 joukkuetta vastaan. KoiPs tarjoutui vastustajaksi, koska alkuperäinen vastustaja joutui perumaan viime hetkillä pelin loukkaantumisten vuoksi. KoiPsin pojat olivat toki vuotta vanhempia ja pelanneet ison kentän peliä jo vuoden. Heidän valmentaja oli kuitenkin reilu ja valitsi pelaajaryhmän siten, että tasoero ei lopultakaan ollut mikään suurensuuri. KoiPs hoiti pelin lopulta 2-1. Pojilta nähtiin kuitenkin hyvää tekemistä näillä nimellisillä yöunilla. Pelin jälkeen söimme vielä viimeisen maistuvan lounaan Kisakalliossa. Suihkun jälkeen pojat pakattiin autoon ja matka kohti kotia alkoi.

Viikonloppu meni nopeasti loistavassa seurassa. Viikonlopun tavoitteena oli lisätä poikien yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lisätä joukkueen ryhmähenkeä. Jojon näkökulmasta näin tapahtuikin. Lauantaina Kisakallioon kirjautui erilainen ryhmä, joka sieltä sunnuntaina kirjautui ulos. Yhdessä vietetty aika on tärkeää tutustumisen kannalta. Tuttuutta tarvitaan siihen, että pelikaveria arvostetaan ja kunnioitetaan vaikka tämä välillä mokailisikin. Tuttuutta tarvitaan myös siihen, että jokaisen pojan on mukava tulla harkkoihin ja peleihin, onhan siellä muutkin kivat tyypit. Jatketaan tällä tiellä eteenpäin!